maanantai 5. kesäkuuta 2017

Vanhempien kanssa ravintolassa

Joku olisi varmaan tehnyt tämän mua paremmin
...nimittäin kasvattanut mun lapset. Tämä ajatus nousee mieleen aina kun julkisuudessa arvostellaan vanhempia ja heidän lapsiaan, vanhemmuutta. Kuusi vuotta virheitä toisensa perään - ainakin jos uskon mitä luen ja kuulen- lehdistä, somessa, hiekkalaatikon reunalla, omassa päässä. Kyllä niitä ajatuksia on muidenkin kasvatuksesta, mutta että menisin sanomaan sille äidille että teet kaiken väärin (mun mielestä) ei tulisi mieleenikään saati kirjoittaa siitä blogitekstiä tai mielipidekirjoitusta,jota saadaan jakaa somessa ilossa suin ja äiti paroille naureskellen. On tässä oppinut itsekin ajattelemaan toisen näkökulmasta ja kunnioittamaan toisen valintoja kun on nähnyt perheitä erilaisissa tilanteissa, erilaisista lähtökohista tulleita ja omien arvojen mukaan eläviä.

Kaikki alkoi siitä sektiosta. Eihän se mikään synnytys edes ollut, kipulääkkeillä ja maaten sängyssä. Itse edes synnyttänyt, vauvankin näin vasta useamman tunnin jälkeen. Ja ei se isäkään osannut ihokontaktia pyytää. Lisämaitoakin sai, mutta imetin 1,5v. Hyi kamala! Ja ei perunalla edes aloittanut kiinteiden syömistä. Sormiruokaili?! Ei me ravintolassa käyty, paitsi mun työpaikalla. Eihän sitä muualle olisi uskaltanut lähteä sotkemaan kun ne sormiruokailija(äidit)t on niin vaativia ja vaan heittelevä ruokaa pitkin poikin. Ei ne ravintolassa osaa olla. Eipä kyllä sen (kaupan) sosepurkinkaan kanssa sinne kannata mennä kun ei kenelläkään olisi oikeastaan aikaa lämmitellä pilttiä piltille.Ja sitä  paheksuntaa, kun kerran ravintolaa tullaan niin syödään sitten kunnon ruokaa.

Kaksi tyttöäni olen kasvattanut lapsen tahtisesti. Se ei edelleenkään tarkoita että lapsi määrää ja vanhemmat vikisee. Se saattaa näyttää siltä ulkopuolisen silmiin kun lapset juoksevat kenkäkaupassa valitsemassa isälleen kenkiä tai jos kysyn haluatko ranskalaisia vai perunamuusia. Kummasti kyllä ulkopuolien näkee usein sen hetken kun lapsi ikävaiheensa mukaisesti uhmaa vanhempiaan, mitä isompi yleisö sen parempi. Usein juurikin siellä ravintolan noutopöydässä, kaupan kassalla, missä tahansa jonossa, lähtiessä, saapuessa, väsyneenä, vessahädän iskiessä, nälkäisenä, kaikki tietenkin vanhempien syytä. Todennäköisesti kotona on syöty juuri ennen lähtöä, käyty vessassa, nukuttu autossa tai vaunuissa päikkärit, joten kaikki muuttavat tekijät pitäisi olla hallinnassa, mutta näin se harvemmin on pienten lasten kanssa. Äitinä sitä miettii että mitähän tästäkin kodin ulkopuolella olemista tänään tulee, jotain noloa, uuvuttavaa ja odottaa koska se paheksuva ilme tai arvosteleva katse tulee - tai jopa sanallinen huomautus siitä miten pieleen on kaikki lapseni kasvatuksen eteen tekemäni työ on mennyt.

Palatakseni aiheeseen lapset ravintolassa. Aivan niin, ravintolassa ei juosta - koska vaarallista (kuumaa ruokaa ja lasinsirpaleita.... ). Ravintolassa ei mielellään huudeta - jos olet lapsi. Aikuisena saat möykätä naapuripöydässä niin kovaa kuin haluat. Syödä pitää mitä eteesi tuodaan - ei saa kuitenkaan uhkailla tai lahjoa lasta että lautanen saataisiin tyhjäksi, koska pöydässä Pitää istua ja lautanen syödä tyhjäksi. Piste. Aikuisena saat valita oman ruuan ja päättää tykkäätkö siitä vai et. Ole kohtelias, ole kaikkiruokainen, ole ähkyssä. Ihan sama kunhan kukaan ympärilläsi ei pahastu.

Kyllä, varhaisella kasvatuksella ja kiintymyksellä on merkitystä myöhemmässä elämässä. Ei, kukaan äiti ei halua lukea nettikirjoituksesta kuinka on tehnyt taas väärin. Sen yhden kerran kun uskallat lähteä ravintolaan lastesi kanssa saat lukea kuinka alistuva, laiska ja välinpitämätön äiti olet. Huono lapsellesi, epäkunnioittava muita kohtaan.  Se millaiseksi lapsemme kasvavat ei ole vain huonon tai hyvän kasvatuksen ansiota. Toki voimme ohjata lasta tietynlaisiin arvoihin ja elämänkatsomukseen, mutta jossain vaiheessa he ottavat ohjat omiin käsiinsä, teimme mitä teimme.

Seuraavan kerran kirjoitat mielipiteesi kasvauksesta tai äitiydestä kaikkien luettavaksi mietipä mitä hyvää se saa aikaan? Keneltä on pois se että lapsi syö lounaaksi jäätelöannoksen sen kerran kun ravintolaan osuu julkkis buffettijonoon ajatuksineen? Keneltä on pois jos äiti kysyy mitä lapsi haluaa syödä? Ei varmastikaan siltä lapselta joka on uudessa jännittävässä paikassa, jäänyt varmaan joku leikkikin kesken tai herätty sillä huonommalla jalalla sinä aamuna. Suosittelen myös välttämään ravintolaa joka on mukana "Perheet safkaa" tapahtumassa, jos on kovin kriittinen suomalaisten lasten ravintolakäyttätymisen suhteen.

Tiedätkö kuinka moni äiti itkee omaa riittämättömyyttään päivästä, viikosta tai kuukaudesta toiseen? Ei riitä se että itse kuvittelet tekeväsi asiat huonosti, siihen päälle saat kuulla sen viikon välein asiantuntevista nettikirjoituksista, sukulaisilta ja ystäviltä. Usein se mikä näkyy ulospäin kätkee alleen jotain mitä muut ei voi edes kuvitella. Juurikin sitä painetta suoriutua vanhemmuudesta muiden asettamien oletuksien mukaisesti. Asioiden kanssa jäädään yksin, koska apua ei uskalleta pyytää. Ollaan yksin uudessa elämäntilanteessa. Ollaan alati huolissaan lapsista, läheisistä ja omasta terveydestä. Ollaan valvottu viimeinen vuosi tai kaksi tai kolme. Ollaan allergisen tai erityislapsen vanhempia. Ollaan esitetty muille että kaikki on ihanaa ja helppoa. Ollaan ihan loppu. Ollaan onnellisia että päästiin koko perheen kanssa hetkeksi pois pyykkivuorten ja ruuanlaiton keskeltä.


Hei te aikuiset, viisaat ja elämää nähneet;  Me vanhemmatkin ollaan vaan ihmisiä ja niin on meidän lapsetkin.

Ja en ole/ollut tämä äiti josta Sumari niin kauniisti kirjoitti (otsikolla Lapset ravintolassa , sisältö lähinnä yleistä kasvatuksen arvostelua) , mutta olen jo pitkään miettinyt mielessäni että jos kirjoitan aiheesta (vanhemmuus) niin ehkä edes yksi tai kaksi tämän lukenutta muistaisi ensi kerralla ajatella toisin tai katsoa vaikka omaa napaa kun kohtaat vähän sinnepäin käyttäytyvän äidin, isän ja PIENEN lapsen julkisella paikalla. Meitä on täällä, villeinä ja vapaina!

lauantai 20. elokuuta 2016

Väliaikainen muutto

Heipä hei, puolen vuoden hiljaiselo?!

Toistaiseksi Lillemorin seikkailuista voi lukea koulublogistani, sinne tulee kyllä enemmänkin koulutöistä juttua ja välillä yritän käydä täälläkin kirjoittamassa.

Lillemorin langansuunta

Meillä alkoi siis uusi arki. Lapset pääsivät päiväkotiin ja minä koulun penkille. Kaksivuotinen vaatetusalan perustutkinnon suorittaminen ensimmäisenä tavoitteena. Uranvaihto siis edessä.

Iloista loppu kesää ja toivotaan kaunista syksyä siihen perään.



Viimeinen päivä kotiäitinä <3

<3
Lillemor


tiistai 22. maaliskuuta 2016

Pääsiäiskortteja

Tällaisia tänä vuonna.

Keltainen korttipohja
Vihreää kreppipaperia
Sormi- tai vesivärejä
Liimaa, sakset ja tussi

Iloista pääsiäisen aikaa!!

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Voihan kaurapuuro

"sitten vuoden vaihteessa muutetaan rytmiä, sitten vähennetään herkkuja, sitten…"

Nyt on maaliskuu ja tuo lausahdus kummittelee mielessäni. Näin sanoin miehelleni joulukuussa, hän vieläkin odottelee toteutusta. Olen kuullut että ihminen muuttaa tapojaan 21päivän päästä kun on aloittanut jonkin toistamisen. Uskon siihen että toistolla voi muuttaa elämäänsä. Miksi, no kaurapuuron vuoksi. Kun totesin että en voi syödä enää ruista kamalien vatsan väänteiden vuoksi aloin syömään aamuisin kaurapuuroa, joka ikinen aamu, aamusta toiseen, ja nyt jo vuodesta toiseen. Ikinä en ole ollut puuron ystävä, nyt en pärjää ilman luotettavaa, (harvemmin) lämmintä ystävääni.

Mitä haluan muuttaa? No tietenkin tehdä enemmän asioita joista haaveilen, ihan simppelejä juttuja niin kuin piirtää, herätä aikaisin ja rauhassa, lukea, rauhoittua, olla kiireetön, joogata aamuisin ja iltaisin, huutaa vähemmän, nauttia ulkoilmasta ilman että sormet palelevat puhelinta räplätessä - en kuitenkaan etsi mobiilisormikkaita vaan mielenrauhaa jotta voin nauttia hiljaisista hetkistä, luonnosta mitä oikeasti rakastan, mutta  olen kadottanut yhteyden tähän meitä ympäröivään ilmaiseen hyvinvoinnin lähteeseen. En halua rantakuntoon, eroon raskaus- ja imetysarvistani, en olla yksin,  en matkata maailman ääriin - haluan nauttia tästä mitä minulla on, perhe, koti, jonkinlainen terveys.

Miten tässä onnistun? Listalla ja muistivihkolla. Suunnittelen täydellisen kuukauden, päivä päivältä. Mikä tekee minut onnelliseksi, arjen keskellä! Sen aion tehdä,vaikka väkisin! Pidän päiväkirjaa, "miten meni noin omasta mielestä?", mikä toi onnea keskelle päivää, mikä oli turhaa tällä pitkällä listallani onnellisuuden avaimia. Olen kotona lasten kanssa kohta viidettä vuotta (välillä töissäkin käyty), päivät eivät ole kovinkaan aikataulutettuja muutoin kuin lasten harrastusten osilta. Tämä saattaa myös olla viimeinen kevät kotiäitinä mikäli pääsen kouluun syksyllä ja ehkä on hyvä alkaa jo asennoitua tehokkaisiin päiviin, aamuherätyksiin ja pinkomiseen hoitopaikkojen, koulun ja kodin välillä. Jospa löytäisin tavan hallita päiviä niin ettei syksy tuo tullessaan liian raakaa paluuta arkeen - ruuhkavuosiksikin niitä kaiketi kutsutaan.

Ja mitäs tämä tänne blogiin kuuluu? Ruokareseptejä, lasten kanssa puuhastelua,kevään laittoa kotona, ehkä pientä pohdintaa silloin tällöin.

Ensimmäinen päivä on sujunut jo oikein mallikkaasti vaikka herätyskello ei saanut ylös asti kun nuorimmainen oli vielä erimieltä siitä että äiti lähtee vierestä kesken aamumaitohörpyn.

Aurinkoista viikkoa <3


sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Viirinauhat

Tehtiin tyttöjen kanssa 2v synttäreille koristeeksi viirinauhoja. Materiaaleina vanhat maalaukset ja juuttinaru.

Meillä kerääntyy aika paljon lasten maalauksia ja niille on kiva keksiä uusiokäyttöä sen sijaan että niitä varastoi kaapit täyteen tai heittää pois.

Viime vuoden pääsiäiskorteissakin käytettiin:
http://lillemorinkeittiossa.blogspot.fi/2015/04/paasiaiskortit-lasten-maalauksista.html?m=1

tiistai 19. tammikuuta 2016

Aamupala smoothie




Tällainen on maistunut ainaisen kaurapuuron tilalla nyt toista viikkoa:

Valmistele illalla:
3/4 dl luomukaurahiutaleita
2 tl kaurakuitua (suosittelen hirvelän)
2 tl pellavasiemenrouhetta
5 mantelia
5 pakaste mansikkaa
kourallinen pakastemustikoita tai -vadelmia
raastettua inkivääriä, loraus limemehua
1 ½ dl vettä

Lisää aamulla:
½ banaani
½ dl kefiriä tai luonnonjogurttia (tai kasvi"jogurttia" maun mukaan)

Sekoita blederillä tai sauvasekoittimella. Nautiskele!





lauantai 2. tammikuuta 2016

Uusi vuosi alkakoon

Toivottelen vain pikaisesti Iloista uutta vuotta! Kunnianhimoinen joulukalenteri selvisi 17. luukkuun. Sitten iski perinteinen joulupaniikki, loppukiri. Mutta hyvä yritys.

 Uusi ilme blogiin ja toivottavasti taas kiitettävä määrä postauksia. Kiitos viime vuodesta.



Lillemor