Voihan kaurapuuro

"sitten vuoden vaihteessa muutetaan rytmiä, sitten vähennetään herkkuja, sitten…"

Nyt on maaliskuu ja tuo lausahdus kummittelee mielessäni. Näin sanoin miehelleni joulukuussa, hän vieläkin odottelee toteutusta. Olen kuullut että ihminen muuttaa tapojaan 21päivän päästä kun on aloittanut jonkin toistamisen. Uskon siihen että toistolla voi muuttaa elämäänsä. Miksi, no kaurapuuron vuoksi. Kun totesin että en voi syödä enää ruista kamalien vatsan väänteiden vuoksi aloin syömään aamuisin kaurapuuroa, joka ikinen aamu, aamusta toiseen, ja nyt jo vuodesta toiseen. Ikinä en ole ollut puuron ystävä, nyt en pärjää ilman luotettavaa, (harvemmin) lämmintä ystävääni.

Mitä haluan muuttaa? No tietenkin tehdä enemmän asioita joista haaveilen, ihan simppelejä juttuja niin kuin piirtää, herätä aikaisin ja rauhassa, lukea, rauhoittua, olla kiireetön, joogata aamuisin ja iltaisin, huutaa vähemmän, nauttia ulkoilmasta ilman että sormet palelevat puhelinta räplätessä - en kuitenkaan etsi mobiilisormikkaita vaan mielenrauhaa jotta voin nauttia hiljaisista hetkistä, luonnosta mitä oikeasti rakastan, mutta  olen kadottanut yhteyden tähän meitä ympäröivään ilmaiseen hyvinvoinnin lähteeseen. En halua rantakuntoon, eroon raskaus- ja imetysarvistani, en olla yksin,  en matkata maailman ääriin - haluan nauttia tästä mitä minulla on, perhe, koti, jonkinlainen terveys.

Miten tässä onnistun? Listalla ja muistivihkolla. Suunnittelen täydellisen kuukauden, päivä päivältä. Mikä tekee minut onnelliseksi, arjen keskellä! Sen aion tehdä,vaikka väkisin! Pidän päiväkirjaa, "miten meni noin omasta mielestä?", mikä toi onnea keskelle päivää, mikä oli turhaa tällä pitkällä listallani onnellisuuden avaimia. Olen kotona lasten kanssa kohta viidettä vuotta (välillä töissäkin käyty), päivät eivät ole kovinkaan aikataulutettuja muutoin kuin lasten harrastusten osilta. Tämä saattaa myös olla viimeinen kevät kotiäitinä mikäli pääsen kouluun syksyllä ja ehkä on hyvä alkaa jo asennoitua tehokkaisiin päiviin, aamuherätyksiin ja pinkomiseen hoitopaikkojen, koulun ja kodin välillä. Jospa löytäisin tavan hallita päiviä niin ettei syksy tuo tullessaan liian raakaa paluuta arkeen - ruuhkavuosiksikin niitä kaiketi kutsutaan.

Ja mitäs tämä tänne blogiin kuuluu? Ruokareseptejä, lasten kanssa puuhastelua,kevään laittoa kotona, ehkä pientä pohdintaa silloin tällöin.

Ensimmäinen päivä on sujunut jo oikein mallikkaasti vaikka herätyskello ei saanut ylös asti kun nuorimmainen oli vielä erimieltä siitä että äiti lähtee vierestä kesken aamumaitohörpyn.

Aurinkoista viikkoa <3